Ainon kertomus leirikoulusta – Töölön ala-asteen koulun blogi

Ainon kertomus leirikoulusta

6A-luokan Aino kirjoitti leirikoulun jälkeen kertomuksen siitä, miten leirikoulu sujui 🙂

Leirikoulu Piispalassa

Aikaisin, hyvin aikaisin maanantaiaamuna lähdimme luokan 6c kanssa leirikouluun. Lukuisat vanhemmat olivat kerääntyneet koululle heittämään sydäntä särkevät jäähyväiset jälkikasvulleen ja tämän toimenpiteen jälkeen istuimme kaikki bussissa hyvin hartaina. Tämä hartaus muuttui hyvin pian silkaksi hulinaksi ja sai kuskimme Masan ärähtämään useamman kuin kerran. Matkan ajan katsoimme Outolintu- elokuvaa ja pysähdyimme Joutsan ABC:llä syömässä ja juomassa. Osa, esimerkiksi minä, katseli ihmetellen tätä eksoottista elämäntapaa ja muut kolusivat kauppoja. Pysähdys ei kestänyt aivan hirveän kauan, ja ennen pitkää körötimme taas bussissa tuijottaen puhelimen ruutua.

Viiden tunnin jännityksen jälkeen saavuimme perille. Piispalan ulkonäkö ei täysin vastannut odotuksiani; alue oli paljon isompi kuin olin olettanut, mutta vaikutti aika mukavalta. Purkauduimme bussista ja töllistelimme ihmisiä, taloja ja maisemaa. Veimme tavarat mökkeihin ja sen jälkeen menimmekin jo syömään. Ruoka oli kohtuullista. Ruoan jälkeen oli leirikoulun avaus. Ohjaaja kertoi meille leirikoulun rakennuksista ja aktiviteeteista ja sitten menimme kuplahalliin pelaamaan erilaisia pelejä, kuten norsupalloa, hippaa ja savolaista pesäpalloa. Jotkut lajit olivat kivempia kuin toiset ja toiset todella ärsyttäviä. Tämän jälkeen oli päivällinen. Sen jälkeen oli vapaa-aikaa. Mökit olivat neljälle ihmiselle melko sopusuhtaiset ja vaikutti siltä, että selviäisimme viikon loppuun asti jopa onnellisesti. Meillä oli rutkasti aikaa, jonka käytimme alueen tutkimiseen ja mökin ällistelyyn. Illalla oli vielä sämpyläiltapala, jossa oli hyvää kaakaota. Seuraavana aamuna Janne tuli hakkaamaan asunnon ovea. Toiset pitelivät korviaan, mutta minä en kuullut mitään unen läpi ja nukuin autuaasti vielä puoli tuntia.

Tiistaina ensimmäisenä ohjelmassa oli leiripaidan teko. Ähelsimme kauan paitojen ääressä, ja sukeutuihan niistä ihan hienoja. Kaikennäköisiä hienoja iskulauseita paidoissa luki, eikä niissä ainakaan luovuutta säästelty. Sitten oli vuorossa tennistä ja tornista laskeutumista. Tennis oli aika hauskaa, mutta laskeutuminen vielä hauskempaa. Yksi kerrallaan laskeuduimme täristen metrien korkeudesta ja sen jälkeen tärähdimme polvet vetelinä äiti Maan kamaralle. Se oli hieno kokemus. Sen jälkeen meillä oli taas vapaata aikaa, jonka jälkeen, myöhään illalla, oli perinnesauna. Kävimme lisäksi järvessä, jollei uimassa, niin ainakin kastelemassa itsemme. Meillä oli myös makkaranpaistoa ja mehua tarjolla. Janne sanoi makkaraa ”vähintään kolmen A:n laatutavaraksi”, mutta tähän kehuskeluun esitettiin lukuisia vastaväitteitä.

Seuraavana päivänä oli paljon ohjelmaa ja aloitimme jousiammunnalla. Ammuimme kuin Robin Hood konsanaan, nuolet viuhuivat ja jousi lauloi. Tähtäys sujui muistaakseni myös hyvin, tai ainakaan kukaan ei kuollut. Toisena vuorossa oli curling, joka ei ollut niin hauskaa. Minä en pitänyt jäähallissa kohmeisena kyykkimisestä, mutta joku toinen saattoi pitää. Curling ei silti ole minun lajini, vaikka meidän joukkueemme voitti toiset. Ruokailun jälkeen oli vesiseikkailu. Käytännössä se tarkoitti sitä, että joukko vettä räiskyttäviä koululaisia ui altaassa edestakaisin ja suoritti ohjaajan antamia tehtäviä. Vesiseikkailu oli ihan mukava, ei paras, muttei huonointa. Kun nousimme lopulta ylös vettä valuvina ja hilpeinä, meillä oli jonkin verran aikaa ennen kartingiin lähtöä. Jotkut juoksentelivat metsissä ja osa shoppaili laadukkaassa kauppavalikoimassa eli pikkuruisessa kioskissa. Lähdimme kartingiin vanhan tutun kuskimme Masan kanssa ja olimme melko pian perillä. Hämmästyksen aalto kulki ylitseni nähdessäni radan ja pienet polkuautoilta näyttävät ajopelit. Autot eivät kuitenkaan olleet miltä näyttivät, sen opin kantapään kautta. Muut ajoivat rataa moottorit räyhäten kuin vanhat tekijät ja minä tuijotin maailmaa kypärän visiirin läpi kasvavan kauhun vallassa. Ja rämäytin tyylikkäästi reunaa merkitsevien pyörien läpi, mutta olen sitä mieltä, että tietty epätäydellisyys kuuluu moottoriurheiluun.

Kartingin jälkeen menimme vielä tyttöjen kanssa keilaamaan. Se oli mielenkiintoista, etenkin kun keilasin ensimmäistä kertaa. Kaunis torstaiaamu alkoi melonnalla, joka ei ollut yhtä hauskaa kuin olin kuvitellut. Se oli ehkä hieman pelottavaakin, kun asetelma oli sinä, kanootti ja aava järvenselkä. Melonnan jälkeen oli sisäliikuntaa, jossa oli erilaisia pelejä ja leikkejä, kuten nuijapalloa, ikuisuuspalloa ja Susi, mummo ja metsästäjä -leikki. Lämmin tuli ainakin, kun hosui kuin heikkopäinen. Sisäpelit olivat viimeinen tapahtuma sinä päivänä, mutta illalla oli vielä vapaaehtoinen disko. Itse paikka oli aika onneton: pieni ja ahdas. Olin diskossa kymmenen minuuttia ja häivyin sitten takaisin mökkiin. Muiden kertomusten mukaan tunnelma kuitenkin parani illan mittaan. Perjantaina oli lähtö edessä, mutta sitä ennen meillä oli kuvatarina. Siinä meidän piti sommitella leirikoulussa ottamiamme kuvia iPadilla ja se oli ihan mukavaa. Sitten oli Piispalan viimeinen lounas ja kahdentoista maissa lähdimme haikein mielin köröttelemään takaisin kotiin. Paluumatkalla pysähdyimme Heinolassa ja Leni- opettaja jäi Jyväskylässä lentokentälle. Onnellinen oli se hetki, jona astuimme bussista Helsingin puolella. Voin sanoa, että leirikoulu oli yleisesti oikein mukava elämys. Matkailu avartaa!

Kirjoittanut: Aino Pohjanvirta 6A